tiistai 4. helmikuuta 2014

Betoniyön viemää

Viime sunnuntaina jaettiin Suomen elokuva-alan pitkäikäisimmät ja suuren yleisön silmissä tunnetuimmat elokuvapalkinnot, Jussi-patsaat. Palkintorohmuksi osoittautui - ehkä odotetusti - Pirjo Honkasalon urbaanidraama Betoniyö, joka keräsi peräti kuusi Jussi-patsasta. Parhaan ohjauksen (Honkasalo), elokuvan (tuottajina Mark Lwoff ja Misha Jaari), leikkauksen (Nils Pagh Andersen), lavastuksen (Pentti Valkeasuo) ja äänisuunnittelun (Jan Alvermark) lisäksi visuaalisesti näyttävän elokuvan kuvauksesta palkittiin ehkä tämän hetken ylistetyin aktiivielokuvaaja Peter Flinckenberg.

Honkasalolle itselleen Jussi-palkinto oli jo pitkän uran viides, mutta kuitenkin vasta toinen parhaan ohjauksen palkinto. Edellinen ohjaus-Jussi tuli reippaat 30 vuotta sitten historiallisella epookkidraamalla Tulipää (1980), jolloin Honkasalon tasavertaisena ohjaajakumppanina työskenteli itsekin vielä aktiivinen Pekka Lehto. Honkasalon uraan liitoksissa on myös elämäntyöpalkinnolla, betoni-Jussilla palkittu Jörn Donner, jonka laajasta, jo 1950-luvulla alkaneelta uralta, löytyy dokumenttielokuva Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä (1982), jonka Donner ohjasi yhdessä Honkasalon ja Lehdon kanssa.

Gaalaillan kiitospuheista mieleenpainuvimmasta vastasi parhaan naispääosan ansaitusti pokannut Leea Klemola, joka muistutti elokuva-alaa turvallisen ja luottamuksellisen työympäristön merkityksestä. Klemola kiitti Kerron sinulle kaiken -elokuvan tuottanutta Liisa Penttilä-Asikaista palkka-avoimuudesta. Suuren yleisön vierastama elokuva sai myös lohdutusta parhaan käsikirjoituksen (Simo Halinen) Jussilla, kun taas yleisön suosikkielokuva -äänestyksen voitti Johanna Vuoksenmaan hittikomedia 21 tapaa pilata avioliitto, jonka suosio tuntuu jatkuneen myös DVD-ja Blu-ray-myynnin puolella. Suomen viralliseksi Oscar-ehdokkaaksi parhaan ulkomaisen elokuvan sarjaan lähetetty Oppipoika sai erittäin laihan Jussi-saaliin. Palkinto tuli vain Riitta Peterin pukusuunnittelusta.

Klemolan lisäksi näyttelijä-Jussit menivät hyvin perustellusti Eero Aholle parhaasta miespääosasta Aku Louhimiehen väkevässä rikosdraamassa 8-pallo, Matleena Kuusniemelle Peter Franzénin omaelämäkerrallisesta kasvudraamasta Tumman veden päällä ja erityisen ilahduttavasti uransa parhaimman roolin tehneelle Jasper Pääkköselle Dome Karukosken lämminhenkisestä rasismikuvauksesta Leijonasydän.

Illan ehkä suurin riemunaihe oli kuitenkin Mika Ronkaisen (tässäkin blogissa lukuisia kertoja ylistetty) dokumenttielokuva Laulu koti-ikävästä, jolle suotiin parhaan dokumenttielokuvan palkinnon lisäksi musiikki-Jussi. Olli Tuomaisen ja Månskensorkesternin siirtolaislauluista koostettu musiikki tiivistää tunteellisen road-movien hengen komeasti.

Ehkä hieman yllättäen Jussi-gaalassa ei sivuttu lainkaan tämän vuoden iloisinta suomalaiseen elokuvaan kohdistuvaa uutista, Selma Vilhusen Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvan Oscar-ehdokkuutta. Vilhusen elokuva lunasti historiallisen nomineerauksen kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena lyhytelokuvana ja ilahduttavaa on ollut, että Oscar-ehdokkuus on selvästi nostanut lyhytelokuvan kiinnostusta paitsi katsojien myös median piirissä. Onkin syytä kysyä, eikö olisi jo korkea nostaa myös lyhytelokuva-Jussi takaisin palkittavien joukkoon? Ongelmana on toistaiseksi pidetty sitä, että lyhytelokuvia ei liiemmin teatterilevityksessä nähdä, mutta ehkä konseptin valintaperusteisiin voisi hakea mallia Ruotsin Guldbagge-gaalasta, jossa lyhytelokuvapalkinto on jaettu osana juhlallisuuksia vuodesta 1996.

Filmiauran toivoisi virittelevän relevanttia keskustelua aiheesta. Kannattaisi pitää mielessä, että lyhytelokuva-Jussit jaettiin vuosina 1946-1958 ja uudelleen vielä 1966-80. Televisioitavan Jussi-gaalan ulkopuolelle rajattu, lyhytelokuvalle jaettava Kettu-elokuvapalkinto tuntuu jäävän vuosi vuodelta vähemmälle näkyvyydelle. Valitettavasti. Hämmästyttävää kyllä, peräti Iltalehti on kirjoittanut aiheesta lyhytelokuvien puolesta.

Suomalaisittain historiallinen parhaan lyhytelokuvan Oscar-ehdokas: 
Selma Vilhusen Pitääkö mun kaikki hoitaa?

MTV3:n televisioima suora lähetys sujui melko mallikkaasti. Mikko Leppilammen juonnot olivat rentoja ja elokuvantekijöiden piirikeskustelu toimiva konsepti. Sen sijaan tv-lähetyksen hengästyttävä loppukiri oli kääntyä todelliseksi antikliimaksiksi. Kymmenen uutisten vyöryessä päälle, oli kaikkea muuta kuin jännittävää, että tärkeimpien Jussien jako meni pikajuoksuksi.

Ei kommentteja: